PÄIVÄKIRJA: SIVU 1

Tällä tekstillä ei ole sen suurempaa sanomaa tai tarkoitusta. Tämä on minun päiväkirjamainen sepustukseni ja kirjoitan tämän ennen kaikkea itseäni varten.

Saattaa olla, että tulevaisuudessa luen tätä naureskellen tämän hetkisen minäni ajatuksille. Nyt nämä sanat ovat kuitenkin minulle totta ja minun on päästävä kirjoittamaan ne kokonaisiksi lauseiksi.

Ihminen kaipaa rakkautta. Olen kieltänyt tämän kaipuun itseltäni useasti vuosien varrella. Todennut, että minun pitää olla vahva, itsenäinen nainen, joka ei kaipaa toista ihmistä rinnalleen ollakseen kokonainen.

Siksi ihastuminen ja rakastuminen on minulle ennen kaikkea pelottavaa. Silloin asetan itseni tilanteeseen, jossa toisella ihmisellä on kaikki aseet käytössään ja mahdollisuus tehdä minulle pahaa.

Ja pahaa minulle on myös tehty. Enemmän kuin haluan muistella. Olen luottanut toiseen ihmiseen ja antanut tunteiden päästä valloilleen. Uskaltanut ajatella, että tämän ihmisen kanssa haluan olla loppuelämäni, kunnes tunteitani on käytetty törkeästi hyväksi.

”Typerä nainen”, olen itsestäni ajatellut.

Näiden kokemusten takia olen todella varautunut ja piiloudun suojakuoreni taakse. En esimerkiksi kerro välittäväni toisesta ennen kuin toinen on sanonut sen ensin ääneen minulle. Valmistaudun myös henkisesti kuulemaan sanat ”minä en enää välitä sinusta”, jotta ne eivät olisi niin iso isku kasvojani vasten, jos joudun ne joku päivä kuulemaan. Pystyn silloin pidättämään itkua, hymyilemään, sanomaan ”ei haittaa” ja kävelemään pois, vaikka todellisuudessa sattuisi niin saatanasti.

Ymmärrän miksi niin monet laulut kertovat rakkaudesta.
Rakkauden edessä olemme aseettomia ja äärimmäisen haavoittuvaisia.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *