Effiina Jalonen: Heittäytymisen taito

Olin taannoin mukana projektissa, jossa veimme kaksi vapaaottelijakundia tanssimaan balettia. Myönnän, että itselläni oli projektin suhteen melkoisesti perhosia vatsassa. Ei ole välttämättä läpihuutojuttu pyytää miehiä pukeutumaan tutuun ja balettitossuihin, vaaleanpunaisista sukkahousuista puhumattakaan. Lisäksi kyseessä oli laji, josta heillä kummallakaan ei ollut harmainta hajua. Kokonaisuuden kruunasi se, että balettitunti taltioitiin videolle ja julkaistiin koko internet-kansan katseltavaksi.

”Miten päin nää laitetaan? Pitääks noitten lenksujen jäädä jalan eteen vai taa?”

Pelkkä pukeutuminenkin oli jo kundeille oma kokemuksensa, kun he pohtivat, mistä reiästä jalka sujautetaan sisälle balettitossuun. Saimme kuitenkin molemmille asut päälle oikeinpäin ja ryhdyimme tanssimaan.

Se, mitä sitten tapahtui, oli täyttä taikaa.

Tapa, jolla kundit heittäytyivät tanssin vietäväksi sai minut suorastaan sanattomaksi. Kumpikin keskittyi täysillä saamiinsa ohjeisiin sekä omien jalkojensa ja käsiensä liikkeisiin. Molemmat kyselivät lisää tanssisarjoista ja -tekniikoista ja todella tahtoivat oppia tanssimaan. Kumpikin tiedosti, että liikkeet eivät ehkä suju niin kuin Mihail Baryšnikovilla konsanaan, mutta se ei meininkiä haitannut. Oli kerrassaan riemastuttavaa seurata ottelijoiden heittäytymistä tähän heille täysin outoon lajiin.

”Pirun siistiä! En miettinyt tuntiin mitään muuta kuin tätä. Keskityin pelkästään tanssimiseen ja mulla oli hemmetin hauskaa!”

Nuo sanat jäivät pyörimään mieleeni. Mikä ilo voikaan syntyä tilanteesta, jossa olet täysin ulkona omalta mukavuusalueeltasi. Tilanteessa, jossa olet täysin altis epäonnistumiselle.

Ehkä se ilo syntyy juuri siitä – heittäytymisestä, uuden oppimisesta ja ennen kaikkea itsensä ylittämisestä. Meidän kaikkien tulisi aina silloin tällöin heittäytyä uuteen ja laittaa itsemme likoon, sillä epämukavuusalueella me yritämme enemmän.

Tänään minä heittäydyn, sillä jos en tekisi sitä nyt, en luultavasti tekisi sitä koskaan. Tänään päästän irti tutusta ja turvallisesta ja lähden. Kuten vapaaottelijat balettitossujen kanssa, tästä päivästä eteenpäin minäkin joudun pohtimaan, mitä reittejä pitkin minun kannattaa kulkea onnistuakseni.

En kuitenkaan lähde yksin, vaan otan mukaani rakkaan ystäväni Lindan. Naisen, johon luotan kuin kallioon. Yhdessä me tulemme kertomaan tarinoita ja luomaan asioita, jotka tekevät meistä sellaisia kuin haluamme olla. Rauhaton mieleni on tällä hetkellä epätodellisen rauhallinen.

Sillä yhdessä olemme vapaita ja luomme maailmoja.

 

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *