//// LINDA

 

Minun nimeni on Linda Huhtinen. Minä olen haaveilija ja kirjoittaja, virallisten lähteiden mukaan runoilija. Minä kirjoitan tämän tekstin, jotta te tietäisitte heikkouteni ja huonoimmat piirteeni.

Koulussa minua neuvottiin kertomaan ihmisille ne asiat, joissa minä olen hyvä. Olen kuitenkin tullut ymmärtäneeksi, että mikäli olisin menneisyydessä kertonut hyvien puolieni sijasta huonoimmat puoleni, olisi moni rakkaudenjälkeinen murhe jäänyt kokematta.

Maltillinen tutkiskelu on kuitenkin opettanut minulle, etteivät huonot puoleni ole pelkkää heikkoutta. Päinvastoin. Ne ovat lahja. Ovathan ne olemassaolollaan muodostaneet minut ja minulle ikuisesti rakkaan menneisyyteni.

Minä olen kovapäinen ja ehdoton. Niin kovapäinen ja ehdoton, että se tekee elämästäni toisinaan hyvin vaikeaa. En osaa antaa periksi silloin kun pitäisi, enkä osaa puhua itselleni järkeä siitä, mihin taitoni riittävät. Vinon kirjahyllyn ja epäonnistuneiden ihmissuhteiden lisäksi juuri tuo ajattelu on kuitenkin antanut minulle paljon hyvääkin. Ehkä juuri siitä syystä minusta tuli kirjoittaja. Virheistähän me ihmiset kasvamme.

Minä olen aina toisaalla. Ajatukseni eivät koskaan keskity täyspainoisesti yhteen ajatukseen. Kunpa voisin väittää, ettei asia olisi niin. Olen kuitenkin antanut itselleni armoa. Se, että ajattelen samanaikaisesti lukuisia erilaisia ajatuksia, on rakentanut pääni sisään mittavan kotikirjaston. Se on antanut minulle mahdollisuuden tarttua jokaiseen uuteen ajatukseen kuin kirjaan, jonka hyllystäni sattumalta löydän. Se tekee minut onnelliseksi, vaikka toisinaan uuvuttavaa onkin.

Olen rajoittunut. Sen sijasta, että etsisin jatkuvasti uusia tyylilajeja ja moderneja suuntauksia, olen minä ehdottoman pinttynyt vanhoihin tapoihin. Toisinaan puhun vanhan taiteen puolesta kuin henkeni olisi siitä kiinni. Totuuden nimissä minä en ole pöytäkeskustelujen suosituin jäsen. Luen Viitaa, Linnaa ja Leskistä, tavaten samoja rivejä yhä uudelleen ja uudelleen – niin, ettei aikaa jää uusille kirjoille. Olen kuitenkin aloittanut maltillisen opiskeluni. Minä yritän antaa jokaiselle asialle mahdollisuuden. Kerran ja toisenkin.

Minä en ole tasapainoinen. Tunteeni eivät koskaan ole samanlaisia kuin ne olivat edellisenä päivänä. Vielä mitä – tunnen saman päivän aikana luultavasti kaikki tunnistettavat ihmistunteet, ääripäästä toiseen. Toisinaan saatan tuntea ne kaikki saman tunninkin sisällä.

Monia tunteideni tasapainottomuus häiritsee. Ymmärrän sen. Minuakin se häiritsi. Häiritsi niin paljon, että yritin tehdä kaikkeni parantuakseni. Kävin lääkäreissä ja ammattiauttajilla. Opiskelin asioita ja perehdyin kaikkeen siihen, mikä minusta näin vajavaisen tekee.

Minä parannuin ymmärtäessäni, ettei minun tarvitse parantua. Minusta tuli onnellinen ymmärtäessäni, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia. Toiset meistä ovat ylitsevuotavia maljoja. Sellaisia, jonka värit menevät aina ääriviivojen ylitse.

Meitä liikkuu keskuudessanne paljon ja arkikielessä meitä taidetaan kutsua hulluiksi haaveilijoiksi.

Se sopii minulle.

Minä olen Linda Huhtinen. Kovapäinen, ehdoton, rajoittunut ja tasapainoton kirjoittaja. Kivuliaimmatkin luonteenpiirteeni ovat minulle lahjaksi annetut ja juuri siitä syystä minä olen päättänyt elää elämäni sanoille ja tarinoille. Eikä minun kovapäinen ehdottomuuteni tule koskaan antamaan minulle lupaa luovuttaa tarinoiden tai ihmisten suhteen.

Mitä se minulle ikinä tekeekään, mihin se minut ikinä viekään ja mitä se minulle ikinä maksaakaan.

Minä olen täällä.

Ja minä kirjoitan sinulle.